Erotilanteessa vanhempien on sovittava lasten huoltajuudesta, siitä kumman luona lapsi virallisesti asuu, sekä tapaamisoikeudesta toiseen vanhempaan. Nämä päätökset ovat keskeisiä lapsen hyvinvoinnin ja vakaan arjen turvaamiseksi, ja ne pyritään aina tekemään lapsen edun mukaisesti.

Kun parisuhde päättyy, edessä on monia suuria päätöksiä ja tunteita herättäviä hetkiä. Erityisen tärkeiksi ja usein myös haastavimmiksi nousevat lasten tulevaisuutta koskevat järjestelyt. Vaikka vanhempien tiet eroavat, yhteinen vastuu ja huolenpito lapsista säilyy. Tunteiden myllerryksessä onkin ensiarvoisen tärkeää pysähtyä miettimään, miten lapsen arki, turvallisuus ja hyvinvointi turvataan parhaalla mahdollisella tavalla jatkossakin.

Koko tämä oikeudellinen aihealue on nimeltään perheoikeus, ja siihen liittyvät kysymykset lasten huoltajuudesta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vaativat huolellista harkintaa ja ennen kaikkea lapsen edun asettamista kaiken keskipisteeseen. Ymmärrämme, että nämä aiheet voivat tuntua raskailta ja monimutkaisilta, ja päätösten tekeminen voi olla vaikeaa. Siksi olemme koonneet yhteen selkeää tietoa ja käytännön näkökulmia, jotka auttavat sinua hahmottamaan eri vaihtoehtoja ja ymmärtämään, mitä kukin käsite tarkoittaa. Tavoitteenamme on auttaa löytämään perheellenne ja ennen kaikkea lapsellenne sopivimmat ja kestävimmät ratkaisut.

Mitä lapsen huoltajuus pitää sisällään?

Lapsen huoltajuus on paljon enemmän kuin vain muodollinen nimike – se on kattava kokonaisuus oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät lapsen elämään ja hyvinvointiin. Kun puhumme huoltajuudesta, tarkoitamme ennen kaikkea sitä, kenellä tai keillä on valta ja vastuu tehdä lasta koskevia päätöksiä ja huolehtia hänestä. Huoltajuus on keskeinen perheoikeuden käsite, joka määrittelee vanhemman juridisen aseman suhteessa lapseensa. Useimmiten vanhemmat jatkavat yhteishuoltajina myös eron jälkeen, mikä tarkoittaa, että he päättävät yhdessä lapsen tärkeistä asioista.

Päätösvalta lapsen keskeisissä asioissa

Huoltajalla tai huoltajilla on oikeus ja velvollisuus päättää monista lapsen elämään vaikuttavista seikoista. Tällaisia ovat esimerkiksi:

• Lapsen nimi: Päätös lapsen nimestä ja sen mahdollisista muutoksista.
• Asuinpaikka: Vaikka lapsi asuisi pääsääntöisesti toisen vanhemman luona, huoltajat päättävät yhdessä lapsen virallisesta asuinpaikasta ja sen muutoksista, ellei toisin ole sovittu tai määrätty.
• Uskonto tai elämänkatsomus: Päätös siitä, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan lapsi mahdollisesti kuuluu tai millaisen elämänkatsomuskasvatuksen hän saa.
• Terveyden- ja sairaanhoito: Merkittävät päätökset lapsen terveydenhuollosta, kuten leikkauksista tai pitkäaikaisista hoidoista. Tavallisista lääkärikäynneistä voi yleensä päättää se vanhempi, jonka luona lapsi kulloinkin on.
• Varhaiskasvatus ja koulutus: Päätökset päivähoitopaikasta, koulusta ja muusta koulutukseen liittyvästä.
• Passin hakeminen: Lapsen passihakemus vaatii yleensä molempien huoltajien suostumuksen.
• Harrastukset: Vaikka arjen harrastuksista voidaan sopia joustavammin, merkittävistä ja kalliista harrastuksista on hyvä keskustella yhdessä.

Vastuu lapsen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta

Huoltajuuteen kuuluu myös ensisijainen vastuu lapsen tasapainoisesta kehityksestä ja hyvinvoinnista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että huoltajien tulee turvata lapselle hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukainen hoiva, huolenpito, valvonta ja kasvatus. Tavoitteena on tarjota lapselle turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö, jossa hän voi kehittyä omien edellytystensä mukaisesti.

Oikeus saada tietoa lapsesta

Lapsen huoltajalla on oikeus saada tietoja lasta koskevissa asioissa eri viranomaisilta ja yksityisiltä tahoilta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tietoja lapsen koulunkäynnistä opettajilta, terveystietoja lääkäriltä tai tietoja päiväkodista. Tämä tiedonsaantioikeus on tärkeä, jotta huoltajat voivat pysyä ajan tasalla lapsensa tilanteesta ja tehdä häntä koskevia päätöksiä perustellusti.

On hyvä muistaa, että vaikka vanhemmat olisivat yhteishuoltajia, he voivat keskenään sopia tehtävien jaosta lapsen arjessa. Selkeät pelisäännöt ja avoin keskustelu auttavat yhteistyön sujumisessa ja lapsen edun toteutumisessa.

Lapsen koti eron jälkeen: Yksi vai kaksi osoitetta?

Kun vanhemmat eroavat, yksi keskeisimmistä ja konkreettisimmista kysymyksistä on se, missä lapsi jatkossa asuu. Puhuuko lapsi yhdestä kodista vai kahdesta? Tämä päätös lapsen asumisesta on erillinen huoltajuudesta, vaikka ne usein linkittyvätkin toisiinsa. Vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus, lapsella on yleensä vain yksi virallinen osoite, tai sitten voidaan sopia vuoroasumisesta. Tärkeintä on löytää ratkaisu, joka tukee lapsen arkea ja hyvinvointia parhaiten.

Lapsi asuu toisen vanhemman luona (Lähivanhempi)

Yleisin järjestely on edelleen se, että lapsi asuu virallisesti toisen vanhempansa luona. Tätä vanhempaa kutsutaan usein lähivanhemmaksi. Lähivanhempi on se, jonka osoitteeseen lapsi on väestötietojärjestelmässä kirjattu ja jonka koti on lapsen ensisijainen arjen ympäristö.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että:

• Lapsen päiväkoti- tai koulupaikka määräytyy yleensä lähivanhemman asuinalueen mukaan.
• Lapsilisä ja tietyt muut Kelan etuudet maksetaan lähivanhemmalle.
• Lähivanhempi vastaa usein suuremmalta osin lapsen päivittäisistä rutiineista ja arjen pyörittämisestä.

On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää muistaa, että vaikka lapsi asuisi pääsääntöisesti toisen vanhemman luona, se ei vähennä etävanhemman merkitystä lapsen elämässä. Etävanhemmalla on edelleen oikeus ja velvollisuus tavata lastaan säännöllisesti ja osallistua hänen elämäänsä. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.

Vuoroasuminen – Kaksi kotia lapselle

Yhä useammin vanhemmat päätyvät eron jälkeen vuoroasumiseen. Vuoroasumisessa lapsi asuu käytännössä lähes yhtä paljon molempien vanhempiensa luona, esimerkiksi viikko kerrallaan kummankin luona. Lapsella voi tässäkin tapauksessa olla vain yksi virallinen osoite, mutta arki jaetaan tasaisemmin kahden kodin kesken.

Vuoroasumisen edellytykset ja hyödyt

Vuoroasuminen voi olla erinomainen ratkaisu, kun se toteutetaan lapsen etua ajatellen. Se edellyttää kuitenkin vanhemmilta erityisen hyvää yhteistyökykyä, joustavuutta ja kykyä kommunikoida saumattomasti lapsen asioista. Lisäksi on suotavaa, että vanhempien kodit sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan, jotta lapsen päiväkoti-, koulu- ja harrastusmatkat eivät muodostu kohtuuttoman pitkiksi.

Hyvin toteutettuna vuoroasuminen mahdollistaa lapselle tiiviin ja jatkuvan suhteen molempiin vanhempiinsa. Se voi myös jakaa vanhemmuuden vastuuta ja iloja tasapuolisemmin.

Käytännön huomioita vuoroasumisessa

Vuoroasumisessa on tärkeää sopia selkeästi käytännön asioista, kuten:

• Vaihtopäivät ja -ajat.
• Miten lapsen tavarat kulkevat kotien välillä (onko molemmissa kodeissa omat perusvarusteet?).
• Tiedonkulku koulun, päiväkodin ja harrastusten osalta.
• Kulujen jakaminen.

Nykyään vuoroasumisesta voidaan tehdä virallinen sopimus, joka vahvistetaan lastenvalvojan luona tai käräjäoikeudessa. Tämä voi selkeyttää tilannetta esimerkiksi sosiaalietuuksien ja virallisten asioiden hoidossa.

Miten valita sopivin asumisjärjestely?

Sopivimman asumisjärjestelyn valinnassa tulee aina olla lähtökohtana lapsen etu. Ei ole olemassa yhtä oikeaa mallia, joka sopisi kaikille perheille, vaan ratkaisu on aina yksilöllinen.

Pohdittavia seikkoja ovat muun muassa:

• Lapsen ikä ja kehitystaso: Hyvin pienelle lapselle tiheämmät, mutta lyhyemmät vaihdot voivat olla parempia, kun taas kouluikäinen voi sopeutua pidempiin jaksoihin.
• Lapsen omat toiveet: Ikätason mukaisesti lapsen mielipidettä on kuultava.
• Vanhempien kyky yhteistyöhön: Vuoroasuminen vaatii enemmän kommunikaatiota ja joustavuutta.
• Käytännön realiteetit: Vanhempien työajat, asuntojen etäisyys, lapsen koulunkäynti ja harrastukset.
• Vakauden ja rutiinien säilyttäminen: Lapselle on tärkeää, että arki on mahdollisimman ennakoitavaa ja turvallista.

Jos ette pääse yksimielisyyteen lapsen asumisjärjestelyistä, on suositeltavaa kääntyä ammattilaisen, kuten perheneuvojan tai lastenvalvojan, puoleen. He voivat auttaa teitä löytämään rakentavia ratkaisuja ja keskustelemaan asioista lapsen näkökulma edellä.

Tapaamisoikeus: Miten lapsi pitää yhteyttä molempiin vanhempiin?

Tapaamisoikeus on keskeinen osa lapsen elämän järjestelyjä eron jälkeen, ja sen tarkoituksena on turvata lapselle oikeus säilyttää ja luoda myönteinen ja läheinen suhde siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei virallisesti asu (etävanhempi). On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että tapaamisoikeus on ennen kaikkea lapsen oikeus, ei vanhemman. Tämä periaate ohjaa kaikkia tapaamisoikeuteen liittyviä päätöksiä ja sopimuksia.

Mitä tapaamisoikeudella tarkoitetaan?

Tapaamisoikeus tarkoittaa lapsen oikeutta tavata ja pitää yhteyttä säännöllisesti siihen vanhempaansa, jonka kanssa hän ei asu. Se kattaa sekä fyysiset tapaamiset että muun yhteydenpidon, kuten puhelut, viestit ja videopuhelut. Tavoitteena on, että lapsi voi kokea molemmat vanhempansa tärkeiksi ja läsnäoleviksi elämässään, vaikka perherakenne on muuttunut.

Tapaamissopimuksen laatiminen – Selkeyttä ja ennakoitavuutta

Vanhempien tulisi pyrkiä sopimaan tapaamisjärjestelyistä ensisijaisesti keskenään, lapsen etu ja tarpeet huomioiden. Kun yhteisymmärrys löytyy, on erittäin suositeltavaa laatia kirjallinen tapaamissopimus. Sopimus voidaan vahvistaa kunnan lastenvalvojan luona, jolloin siitä tulee täytäntöönpanokelpoinen. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen, asia voidaan viedä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Hyvä tapaamissopimus on riittävän yksityiskohtainen, jotta se tuo selkeyttä ja ennakoitavuutta lapsen arkeen ja vähentää mahdollisia erimielisyyksiä vanhempien välillä. Sopimuksessa on hyvä määritellä ainakin seuraavat asiat:

• Tapaamisten laajuus ja tiheys: Kuinka usein ja kuinka pitkiä tapaamiset ovat (esim. joka toinen viikonloppu, yksi arki-ilta viikossa).
• Viikonlopputapaamiset: Alkamis- ja päättymisajankohdat (esim. perjantaista iltapäivästä sunnuntai-iltaan).
• Arkipäivätapaamiset: Mahdolliset tapaamiset tai yöpymiset arkena.
• Loma-ajat: Miten kesälomat, joulu-, pääsiäis- ja hiihtolomat jaetaan vanhempien kesken.
• Erityispäivät: Lapsen ja vanhempien syntymäpäivät, äitien- ja isänpäivä.
• Nouto- ja palautusjärjestelyt: Kuka noutaa ja palauttaa lapsen, mistä ja mihin aikaan. Kuka vastaa matkakustannuksista, jos etäisyydet ovat pitkät?
• Ilmoitusvelvollisuus esteen sattuessa: Miten toimitaan, jos tapaaminen joudutaan perumaan tai siirtämään.
• Muu yhteydenpito: Mahdollisuus puheluihin, videopuheluihin tai viesteihin tapaamisten välillä.

Tapaamisten muodot ja laajuus

Tapaamisoikeuden laajuus voi vaihdella suuresti riippuen perheen tilanteesta, lapsen iästä ja tarpeista sekä vanhempien mahdollisuuksista. Ei ole olemassa yhtä ”oikeaa” tapaamismallia.

• Suppea tapaamisoikeus: Voi tarkoittaa esimerkiksi muutamia tunteja valvotusti tai lyhyitä tapaamisia päiväsaikaan, jos siihen on erityisiä perusteita.
• Tyypillinen tapaamisoikeus: Usein esimerkiksi joka toinen viikonloppu ja yksi arki-ilta viikossa sekä jaetut loma-ajat.
• Laaja tapaamisoikeus: Lapsi viettää lähes yhtä paljon aikaa molempien vanhempiensa luona, lähestyen vuoroasumista, vaikka virallinen asuminen olisikin toisella vanhemmalla.

On tärkeää, että tapaamiset ovat lapselle mieluisia ja turvallisia. Tapaamisten ei tule olla stressaavia tai ahdistavia, vaan niiden tulisi tukea lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.

Lapsen mielipiteen kuuleminen

Lapsen mielipidettä ja toiveita on kuultava tapaamisjärjestelyistä päätettäessä, ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa. Tämä ei tarkoita, että lapsi tekee päätökset, mutta hänen näkemyksensä on tärkeä osa kokonaisarviointia. Pienen lapsen kohdalla vanhemmat ja asiantuntijat arvioivat lapsen etua, kun taas vanhemman lapsen ja nuoren kanssa voidaan jo keskustella avoimemmin hänen toiveistaan.

Joustavuus ja sopimuksen päivittäminen

Elämäntilanteet muuttuvat, lapset kasvavat ja tarpeet voivat muuttua. Siksi on tärkeää, että tapaamissopimukseen suhtaudutaan joustavasti ja sitä ollaan valmiita päivittämään tarvittaessa. Hyvä ja avoin keskusteluyhteys vanhempien välillä on avainasemassa, jotta muutoksista voidaan sopia hyvässä yhteisymmärryksessä. Joskus voi olla tarpeen palata lastenvalvojan puoleen sopimuksen päivittämiseksi.

Mitä jos tapaamiset eivät toteudu sovitusti?

Jos tapaamissopimusta ei noudateta toistuvasti ilman hyväksyttävää syytä, on tärkeää pyrkiä ensisijaisesti keskustelemaan asiasta toisen vanhemman kanssa. Jos keskustelu ei tuota tulosta, apua voi hakea lastenvalvojalta, joka voi pyrkiä sovittelemaan tilannetta. Viime kädessä tapaamisoikeuden toteutumista voidaan hakea käräjäoikeuden kautta.

Muistathan, että säännölliset ja ennakoitavat tapaamiset ovat lapselle erittäin tärkeitä. Ne auttavat häntä ymmärtämään, että molemmat vanhemmat välittävät hänestä ja haluavat olla osa hänen elämäänsä erosta huolimatta.

Sopu vai käräjät? Miten huoltajuudesta, asumisesta ja tapaamisista päätetään?

Kun vanhemmat eroavat, lapsen huoltajuutta, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat päätökset ovat väistämättä edessä. Ihannetilanteessa vanhemmat pystyvät keskustelemaan näistä asioista rakentavasti ja pääsemään yhteisymmärrykseen lapsen edun mukaisista järjestelyistä. Valitettavasti aina sopuun ei päästä, ja silloin on olemassa selkeät prosessit asian ratkaisemiseksi. Tavoitteena on aina löytää ratkaisu, joka on lapselle paras.

Ensisijaisesti sopimalla: Vanhempien keskinäinen sopimus

Lain mukaan vanhemmilla on ensisijainen oikeus ja velvollisuus sopia lapsensa huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Tämä on ehdottomasti paras ja suositeltavin tapa edetä. Kun vanhemmat itse pääsevät yhteisymmärrykseen, se luo parhaat edellytykset toimivalle yhteistyövanhemmuudelle myös jatkossa ja vähentää lapselle aiheutuvaa kuormitusta.

Sopimus voi olla vapaamuotoinenkin, mutta sen vahvistaminen lastenvalvojan luona on erittäin tärkeää. Vahvistettu sopimus on virallinen asiakirja, joka on täytäntöönpanokelpoinen. Tämä tarkoittaa, että jos toinen osapuoli ei noudata sopimusta, sen toteutumista voidaan vaatia viranomaisteitse. Lastenvalvoja myös varmistaa, että sopimus on lapsen edun mukainen.

Lastenvalvojan rooli sopimuksen teossa

Lastenvalvoja on kunnan viranomainen, jonka tehtävänä on auttaa vanhempia laatimaan sopimuksia lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta. Lastenvalvoja:

• Neuvoo ja ohjaa vanhempia.
• Auttaa sopimuksen muotoilussa.
• Vahvistaa vanhempien tekemän sopimuksen, jos se on lapsen edun mukainen.
• Voi myös toimia sovittelijana, jos vanhemmilla on erimielisyyksiä.

Lastenvalvojan palvelut ovat maksuttomia.

Kun sopua ei synny: Perheasioiden sovittelu

Jos vanhemmat eivät pääse keskenään sopimukseen, mutta haluavat välttää oikeudenkäynnin, perheasioiden sovittelu on erinomainen vaihtoehto. Sovittelussa ulkopuolinen, koulutettu sovittelija auttaa vanhempia löytämään yhteisen näkemyksen ja tekemään sopimuksen. Sovittelijoina voivat toimia esimerkiksi kunnan perheneuvojat tai erityiskoulutuksen saaneet ja perheoikeuteen perehtyneet lakimiehet.

Sovittelun etuja ovat:

• Vapaaehtoisuus ja luottamuksellisuus: Keskustelut ovat luottamuksellisia.
• Lapsen etu keskiössä: Sovittelija auttaa vanhempia keskittymään lapsen tarpeisiin.
• Nopeus ja joustavuus: Sovittelu on usein nopeampi ja joustavampi prosessi kuin oikeudenkäynti.
• Kustannustehokkuus: Yleensä edullisempaa kuin pitkä oikeusprosessi.

Onnistunut sovittelu johtaa usein lastenvalvojan vahvistamaan sopimukseen.

Follo-sovittelu

eli, asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu on Suomessa käytössä oleva erityinen sovittelumenettely, joka on tarkoitettu erityisesti

lapsen huoltoon, asumiseen, tapaamisoikeuteen ja elatukseen liittyvien riitojen ratkaisemiseen vanhempien välillä.

Menettely toimii vaihtoehtona perinteiselle oikeudenkäynnille ja sen tavoitteena on löytää vanhempien ja lapsen edun mukainen, kestävä sopimus, ilman raskasta ja pitkää oikeusprosessia.

Follo-sovittelun keskeiset piirteet

• Vapaaehtoisuus: Sovittelu voidaan aloittaa vain, jos molemmat vanhemmat siihen suostuvat, ja osallistuminen on vapaaehtoista koko prosessin ajan. Kumpi tahansa voi lopettaa sovittelun missä vaiheessa tahansa.
• Osallistujat: Sovittelussa ovat mukana molemmat vanhemmat, sovitteluun erikoistunut tuomari sekä lapsen edun asiantuntija (yleensä sosiaalityöntekijä tai psykologi). Vanhemmat voivat halutessaan ottaa mukaan myös oikeudellisen avustajan.
• Menettely: Sovittelu on keskustelevaa ja vapaamuotoisempaa kuin oikeudenkäynti. Sovittelija ja asiantuntija voivat keskustella myös lasten kanssa, jos se on tarpeen. Tavoitteena on löytää ratkaisu, joka tyydyttää molempien vanhempien tarpeet ja ennen kaikkea on lapsen edun mukainen.
• Sopimuksen vahvistaminen: Jos sovinnollinen ratkaisu löytyy, tuomari voi vahvistaa sen. Vahvistettu sopimus on täytäntöönpanokelpoinen samalla tavalla kuin tuomioistuimen päätös.
• Nopeus ja kustannustehokkuus: Follo-sovittelu on yleensä huomattavasti nopeampi ja edullisempi kuin täysimittainen oikeudenkäynti. Sovitteluun pääsee yleensä muutaman viikon tai kuukauden sisällä hakemuksesta
• Soveltuvuus: Menettelyä pidetään erityisen hyödyllisenä riitaisissa lapsiasioissa, joissa halutaan tukea vanhempien välistä kommunikaatiota ja löytää luovia, kaikkia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja

Follo-sovittelun vaiheet

1. Hakemus käräjäoikeuteen lapsen asuinpaikkakunnalla
2. Käräjäoikeus tiedustelee vastapuolen suostumusta
3. Sovittelupäivän sopiminen (yleensä 2–3 kk hakemuksesta)
4. Sovittelupäivä, joka voi kestää koko päivän
5. Mahdollinen osasovinto, koesovinto tai lopullinen sopimus
6. Sopimuksen vahvistaminen käräjäoikeudessa tai sovittelun päättäminen ilman sopua

Kenelle follo-sovittelu sopii?

Follo-sovittelu sopii parhaiten tilanteisiin, joissa vanhemmat kykenevät ainakin jossain määrin keskustelemaan ja etsimään yhteistä ratkaisua. Jos osapuolten välinen luottamus on täysin poissa tai kyseessä on hyvin epätasapainoinen ihmissuhde, voi menettely olla haastava ja tällöin perinteinen oikeudenkäynti voi olla tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto

Follo-sovittelu tarjoaa siis mahdollisuuden ratkaista lapsen asioihin liittyvät riidat rakentavasti, nopeasti ja lapsen etua painottaen, ilman raskasta oikeudenkäyntiä

Viimeisenä keinona tuomioistuimen päätös

Jos sopimukseen ei päästä edes sovittelun avulla, asia voidaan viedä käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Tämä on raskain ja usein myös kallein tie, ja sitä tulisi harkita vasta viimeisenä vaihtoehtona.

Tuomioistuin tekee päätöksen lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta aina lapsen edun perusteella. Päätöksenteon pohjana käytetään usein sosiaaliviranomaisen (yleensä perheneuvolan tai sosiaalitoimen) tekemää olosuhdeselvitystä. Selvityksessä kartoitetaan perheen tilannetta, kuullaan vanhempia ja tarvittaessa lasta (ikätaso huomioiden) sekä muita asiaan liittyviä tahoja.

Oikeudenkäynti voi olla pitkä ja henkisesti kuormittava prosessi sekä vanhemmille että lapselle. Se voi myös kärjistää vanhempien välisiä ristiriitoja entisestään. Siksi sovinnollisiin ratkaisuihin kannattaa aina pyrkiä ensisijaisesti.

Oikeusavun harkitseminen

Jos asia etenee tuomioistuimeen, on yleensä suositeltavaa käyttää apuna lakimiestä, jonka erityisosaamista on nimenomaan perheoikeus. Tällainen asiantuntija osaa neuvoa oikeudellisissa kysymyksissä ja ajaa päämiehensä asiaa oikeudessa. Oikeusapua voi olla mahdollista saada valtion varoista tietyin tulorajoihin perustuvin ehdoin.

Riippumatta siitä, miten päätökset lopulta syntyvät, tärkeintä on muistaa, että lapsella on oikeus hyvään ja turvalliseen elämään sekä molempiin vanhempiinsa. Vanhempien kyky tehdä yhteistyötä ja asettaa lapsen tarpeet etusijalle on avainasemassa eron jälkeisessä elämässä.