Avioero ja siihen liittyvien käytännön asioiden selvittely vie usein paljon voimavaroja. Kun elämäntilanne muuttuu, lakipykälien pohtiminen ei yleensä ole ensimmäisenä mielessä. On kuitenkin tärkeää huomioida, että Suomen avioliittolaki muuttuu merkittävästi 1. kesäkuuta 2026. Lakimuutos tuo mukanaan uudet määräajat sille, kuinka kauan omaisuuden jakamista eli ositusta voi vaatia entiseltä puolisolta eron jälkeen.

Lakimuutokset ja juridiset termit saattavat herättää epävarmuutta. Siksi avaamme tässä selkeästi, mitä uusi sääntely tarkoittaa käytännössä. Kun perheoikeus ja siihen liittyvä lainsäädäntö muuttuvat, huolellinen varautuminen tuo taloudellista turvaa. Uudet määräajat on syytä tuntea, jotta pystyt suojaamaan omat oikeutesi ja taloutesi ajoissa.

Mitä avioliittolain uudistus kesäkuussa 2026 tarkoittaa käytännössä?

 

Tähän saakka Suomen laissa ei ole ollut ehdotonta takarajaa sille, milloin omaisuuden ositus on tehtävä avioeron jälkeen. Käytännössä entinen puoliso on voinut esittää vaatimuksia toisen omaisuuteen jopa vuosikymmenten kuluttua eron voimaantulosta. Tällainen tilanne aiheuttaa epävarmuutta ja vaikeuttaa usein esimerkiksi perinnönjakoa tai kuolinpesien selvittämistä myöhemmin.

Oikeusministeriön valmistelema ja eduskunnan hyväksymä lakimuutos tuo tähän selvän korjauksen: avio-oikeus eli oikeus vaatia toiselta puolisolta tasinkoa vanhenee jatkossa kymmenessä vuodessa avioerosta tai avioliiton kumoamisesta.

Seuraavat keskeiset käsitteet on hyvä tuntea:

• Ositus on lakisääteinen menettely, jossa puolisoiden omaisuus ja velat selvitetään ja jaetaan pysyvästi avioliiton päättyessä.
• Tasinko on rahasumma tai omaisuuserä, jonka varakkaampi puoliso suorittaa toiselle osapuolelle, jotta molempien nettovarallisuus saadaan jaon jälkeen tasattua.
• Avio-oikeuden vanheneminen estää kymmenen vuoden määräajan umpeutumisen jälkeen uudet tasinkovaatimukset, eikä kummallakaan osapuolella ole enää velvollisuutta luovuttaa toiselle omaisuuttaan.

Uudistuksen tavoitteena on kannustaa eronneita pareja hoitamaan omaisuuden jakaminen kohtuullisessa ajassa. Näin molemmat voivat jatkaa elämäänsä itsenäisesti ilman pelkoa siitä, että menneisyydestä nousee esiin yllättäviä taloudellisia vaatimuksia.

Milloin vanha avio-oikeus vanhenee? Siirtymäajat ja tärkeät päivämäärät

 

Uusi laki astuu voimaan 1. kesäkuuta 2026. Koska sääntely koskee suurta määrää suomalaisia, lakiin on sisällytetty siirtymäsäännöksiä, jotta kaikilla on riittävästi aikaa valmistautua muutokseen.

Seuraavat säännöt ja päivämäärät on syytä huomioida:

• Uudet erot (1.6.2026 alkaen): Jos avioeroa haetaan uuden lain tultua voimaan, kymmenen vuoden määräaika alkaa kulua päivästä, jona lainvoimainen päätös avioerosta tai avioliiton kumoamisesta on annettu.
• Vanhat erot (ennen 1.6.2026): Jos olet eronnut ennen uuden lain voimaantuloa eikä virallista ositusta ole tehty, avio-oikeus vanhentuu aikaisintaan viiden vuoden kuluttua lain voimaantulosta eli 1.6.2031. Näin aiemmin eronneilla on viisi vuotta aikaa saattaa keskeneräiset asiat päätökseen.

Vanhentumisajan voi tarvittaessa katkaista. Mikäli yhteisymmärrystä jaon yksityiskohdista ei löydy, voit katkaista vanhentumisen hakemalla käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Pesänjakajahakemuksen jättäminen vireille pysäyttää määräajan kulumisen toimituksen ajaksi.

Puolisoilla on mahdollisuus sopia keskenään kirjallisesti kymmenen vuoden määräaikaa pidemmästä vanhenemisajasta. Sopimus on todistettava oikeaksi kahden esteettömän henkilön allekirjoituksilla ja rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastoon. Erilaiset ennakoivat sopimukset ja niiden huolellinen laatiminen ovatkin toimiva tapa varmistaa molempien osapuolten oikeusturva.

Miksi osituksen lykkääminen on riski? Vallinnanrajoitusten päättyminen

 

Monet parit sopivat eron hetkellä asioista suullisesti tai jakavat tavarat keskenään laatimatta virallista, allekirjoitettua ja todistettua osituskirjaa. Epävirallinen järjestely saattaa tuntua helpolta ja riidattomalta ratkaisulta, mutta se voi myöhemmin johtaa vaikeisiin epäselvyyksiin.

Ilman virallista asiakirjaa on erittäin vaikeaa todistaa vuosiumpien kuluttua, mitä eron hetkellä todella sovittiin tai millaista kummankin varallisuus tuolloin oli. Lakimuutoksen myötä osituksen tekemättä jättämiseen liittyy merkittäviä juridisia seurauksia, jotka vaikuttavat suoraan arjen päätöksentekoon.

Uuden lain myötä kymmenen vuoden määräajan umpeutuminen vaikuttaa seuraaviin asioihin:

• Vallinnanrajoitusten päättyminen: Avioliittolain mukaan puoliso ei saa ilman toisen kirjallista suostumusta myydä, lahjoittaa tai vuokrata asuntoa, jota on käytetty yhteisenä kotina – vaikka hän omistaisi sen kokonaan yksin. Nykyisin tämä suojamekanismi pysyy voimassa rajoituksetta eron jälkeenkin, jos ositusta ei ole tehty. Jatkossa rajoitus raukeaa automaattisesti, kun avioliiton purkautumisesta tai avioeropäätöksen antamisesta on kulunut kymmenen vuotta (tai siirtymäajan puitteissa aikaisintaan viisi vuotta lain voimaantulosta).
• Yhteisomistusolettaman lakkaaminen: Ennen kymmenen vuoden määräajan umpeutumista osituksessa noudatetaan sääntöä, jonka mukaan irtain omaisuus oletetaan molempien yhteisesti omistamaksi, jollei toisin osoiteta. Määräajan umpeutumisen jälkeen tätä olettamaa ei enää sovelleta.

Omaisuuden jakamisen lykkääminen lisää riskiä siitä, että omaisuuden arvo muuttuu vuosien aikana, varallisuutta häviää tai sitä sekoittuu uusiin omistussuhteisiin. Asioiden hoitaminen ajoissa on paras tapa välttää pitkittyvät epäselvyydet ja suojata omaa taloutta.

Miten toimia, jos olet eronnut vuosia sitten eikä ositusta ole tehty?

 

Jos avioerosta on kulunut jo vuosia eikä virallista omaisuuden jakoa ole tehty, asian puheeksi ottaminen voi tuntua haastavalta. Vanhojen asioiden avaaminen herättää helposti tunteita, mutta asioiden hoitamatta jättäminen on riski molemmille osapuolille. Uuden lain mukainen siirtymäaika tarjoaa selkeän takarajan saattaa asiat kuntoon ennen kuin oikeudet vanhentuvat kesäkuussa 2031.

Asiassa kannattaa edetä rauhallisesti ja vaiheittain:

• Ota yhteyttä entiseen puolisoosi kirjallisesti: Lähetä esimerkiksi asiallinen sähköposti tai viesti, jossa ehdotat omaisuuden virallista jakamista uuden lakimuutoksen vuoksi. Kirjallinen yhteydenotto toimii samalla todisteena siitä, että olet pyrkinyt edistämään asiaa.
• Kartoittakaa tilanne avoimesti: Selvittäkää, mitä omaisuutta ja velkaa teillä oli silloin, kun avioerohakemus jätettiin käräjäoikeuteen. Osituksessa huomioitavat varat ja velat määräytyvät nimittäin erohetken eli ositusperusteen syntyhetken mukaan, vaikka itse omaisuuden arvostus tehdäänkin pääsääntöisesti osituksen tekohetken nykyisten arvojen mukaan.
• Käänny asiantuntijan puoleen: Jos välit ovat etäiset tai yhteisymmärryksen löytäminen tuntuu vaikealta, ulkopuolinen apu voi helpottaa tilannetta. Perheoikeudellisiin asioihin perehtynyt juristi osaa laatia asiakirjat oikeudenmukaisesti ja toimia neutraalina neuvotteluapuna.

Näin varmistat oman oikeusturvasi: Tee virallinen ositussopimus ajoissa

 

Usein luullaan, että ositusta ei tarvita, jos kummallakaan ei ole suuria säästöjä tai arvokasta omaisuutta. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Vaikka kumpikin pitäisi vain omat tavaransa ja säästönsä, sopimuksesta on syytä tehdä kirjallinen asiakirja.

Tällaista sopimusta kutsutaan usein nollasopimukseksi. Se vahvistaa virallisesti, että molemmat osapuolet ovat saaneet oman osuutensa eikä kummallakaan ole enää vaatimuksia toista kohtaan. Asiakirja katkaisee kaikki tulevat vaatimukset välittömästi. Kun sopimus on allekirjoitettu ja kahden esteettömän todistajan vahvistama, kumpikin voi jatkaa elämäänsä ilman pelkoa siitä, että entinen puoliso vaatisi myöhemmin osaa esimerkiksi uudesta asunnosta, säästöistä tai perinnöstä.

Jos taas jaettavaa omaisuutta on enemmän – kuten yhteinen koti tai yritystoimintaa – asiantuntijan laatima osituskirja on välttämätön. Sen avulla omaisuuden siirrot, kuten asunnon omistusoikeuden siirtyminen toiselle, voidaan rekisteröidä viranomaisten järjestelmiin ongelmitta. Samalla varmistetaan, että mahdolliset veroseuraamukset, kuten varainsiirtovero, käsitellään oikein ja taloudellisesti edullisimmalla tavalla.

Omaisuuden jakaminen luo selkeyttä tulevaisuuteen

 

Lainsäädännön uudistus on tarpeellinen muutos, joka selkeyttää monen suomalaisen tilannetta. Se poistaa pitkään jatkuneen epävarmuuden ja mahdollistaa asioiden loppuunsaattamisen. Kun perheoikeudelliset suhteet on hoidettu virallisesti ja laillisesti kuntoon, tulevaisuutta voi rakentaa levollisin mielin ilman pelkoa yllättävistä vaatimuksista.

Määräaikojen umpeutumista tai tilanteen monimutkaistumista ei kannata jäädä odottamaan. Asioiden selvittäminen ajoissa säästää aikaa, vaivaa ja usein myös rahaa. Huolellisesti tehty ositussopimus luo vahvan pohjan vakaalle taloudelliselle tulevaisuudelle.